Pukunin blogissa täyttyi linnanjuhlien aikaan suuri virstanpylväs, kun sivun katseluita tuli täyteen 500 000, eli puoli miljoonaa! Kiitos ihanat, uudet lukijat, alusta asti seuranneet ja kaikki siltä väliltä!
Vaikka
edellisessä postauksessa jakamissani nettilinkeissä jo jotain selvisikin, ajattelin kertoa Saara-Sofia Sirénin puvun tarinasta ja vaiheista vähän tarkemmin.
Aloitimme
linnanjuhlapuvun suunnittelun Saara-Sofian kanssa jo
kesäkuussa. Toiveissa oli puku, jossa olisi V-pääntie,
mahdollisesti avoin selkä ja laskeutuva helma. Väristä ja
materiaaleista ei ollut vielä tarkempaa ajatusta. Tärkeintä
kuitenkin oli, että puku heijastelisi Saara-Sofian arvoja ja että
sillä olisi tarina. Teemoista esiin nousivat mm. kestävä kehitys,
ympäristönsuojelu, Itämeri ja kierrätys.
Innostuin
ajatuksesta, mutta en heti keksinyt, kuinka arvot parhaiten puvussa
näkyisivät, joten jätin asian hautumaan. Viikon miettimisen
jälkeen sain idean. Tein ensimmäisenä yrittäjävuotenani vuonna
2011 suunnistaja Anni-Maija Finckelle linnanjuhlapuvun. Puvussa oli
monikerroksinen, turkoosin sävyjä toistava sifonkihelma ja
riikinkukon sulilla koristeltu yläosa. Ensimmäinen
linnanjuhlapukuni sai paljon huomiota
mediassa ja
blogeissa, enkä
olisi voinut olla onnellisempi sen vastaanotosta. Pukuun sisältyi
siis paljon tunnearvoa, ja se oli minulla edelleen tallessa.
Ehdotin
Saara-Sofialle, voisimmeko käyttää puvun helman sellaisenaan.
Puvussa oli pieni laahus ja epäsymmetrisesti kerrostetun helman alta
aaltoili vihertäviä vedenvärejä, joista tuli mieleen meri,
Itämeri. Ympäristönsuojelua sivusi vanhan helman kierrättäminen,
sillä puolet puvusta saataisiin uudelleen käyttöön. Raikas turkoosi värimaailma sopi myös Saara-Sofialle kauniisti.
Yläosaan halusin
liikettä ja kiinnostavaa pintaa. Suunnittelin mallin Saara-Sofian
alkuperäisten toiveiden mukaan ja päädyin koristelemaan pääntien
erilaisilla sifonkilehdillä ja pitsillä. Osan koristeista tilasin
valmiina, osan värjäsin ylijäämänauhoista ja pitseistä.
Olalle
halusin volyymia, jota ei laskeutuvilla sifonkilehdillä saanut
aikaan. Kysyin turkulaiselta hiuskoristeita valmistavan AINOn Sadulta,
voisiko hän tehdä minulle vähän sifonkia jäykempiä lehtiä. Satu värjäsi antamieni väritilkkujen sävyyn sopivaa silkkiä
ja muotoili niistä kolmiulotteisia lehtiä. Silkkilehdet toivat
juuri kaivattua tukea ja nostoa olkapäille.
Saara-Sofian
puheissa vilahtanut liukuvärjäyskin saatiin mukaan sifonkilehtien
asettelulla, kun tummemmat lehdet vaihtuivat asteittain vaaleammiksi.
Helman ja värjättyjen pitsien lisäksi
kierrätysmateriaalia olivat pienet lasihelmet, joilla kiinnitin
kangaslehdet puvun pääntielle. Helmet olivat peräisin
helmikirjaillusta pitsistä, jota leikatessa helmiä purkaantui
kankaasta. Olin säilyttänyt turkooseja helmiä jo vuosia ja ne
olivat kuin tehty tähän tarkoitukseen.
Ensimmäisessä
sovituksessa puku näytti jo lähes valmiilta ja se istui hyvin. Olat
olivat aavistuksen leveät, joten kavensin niitä ja vähensin
koristeita. Helman pituuskin näytti hyvältä, joten puku tarvitsi
vain viimeistellä valmiiksi.
Tein pukuun sopivan yksinkertaisen laukun,
jossa oli samanlaisia laskoksia kuin puvussa.
Puku ja laukku valmiina.
 |
| Kuva / Jori Liimatainen, Turun Sanomat |
