tiistai 3. marraskuuta 2015

Hääpuku maaliskuulle 2016. Osa 2: Materiaaleja ja puvun etenemistä.

Muistatteko vielä Seuraa puvun matkaa -toivepostaussarjan? Nyt projekti on edennyt suurin harppauksin eteenpäin.


Jos osa 1 on jäänyt lukematta, se löytyy täältä.

Kangaskansiosta löytyneet pitsi- ja sifonkikankaat saapuivat jo kesällä. Tilasin myös satiinikankaan, mutta sen sävy ei toiminut muiden materiaalien kanssa. Tällaisissa vähän haastavammissa kangasetsinnöissä laitan yleensä käsilaukkuuni väritilkun, jonka kanssa on helppo tarkistaa sävy yllättävämmissäkin paikoissa.

Heinäkuussa olimme perheen kanssa lomamatkalla Tallinnassa, ja kaupungissa kävellessä ohitimme kangaskaupan. Muistin etsinnässä olevan satiinin ja kävin kurkistamassa valikoiman. Ihana pehmeän laskeutuva satiini löytyi!

Vuorikankaan ja langat ostin Turusta ja vetoketju oli valmiiksi varastossa. Pääntien viimeistelyyn emme vielä tavatessa sopineet mitään lopullista ratkaisua. Tein värjäyskokeiluja pitsikankaaseen sopivalla pitsinauhalla, ja sain muutaman yrityksen jälkeen oikean sävyn. Ihan helposti se ei kuitenkaan käynyt. Alla olevassa kuvassa on samaa nauhaa värjättynä samalla kangasvärillä ja vieläpä samalla laimennussuhteella ja värjäysajalla. Vain värjäys- tai huuhteluveden lämpötila on vaihdellut. Aikamoisia eroja!



Tässä lopullinen värjäystulos pitsin kanssa. Katsotaan mihin ratkaisuun ensimmäisessä sovituksessa päädytään.



Viime kerralla kerroin, että isoäidin hääpuvun pitsien käyttötapa jäi vielä auki. Tavatessa juttelimme mahdollisuudesta leikata kuvioita irti ja ommella niitä uuden pitsin päälle. Se ei kuitenkaan kokeillessani näyttänyt hyvältä. Kuviot olivat liian pieniä, eikä niissä ollut tarpeeksi vaihtelevuutta. Tummempi väri näytti uuden pitsin päällä epämääräiseltä lialta, joten jätin pitsin käyttötavan hautumaan.

Kun tuli aika ottaa puku taas käsittelyyn, oli alitajunta tehnyt tehtävänsä, ja ehdotin asiakkaalle isoäidin pitsiä uuden pitsin alle. Lähetin vaihtoehtokuvia yhdellä ja kahdella pitsillä ja pitsien välissä olevan sifongin kanssa. Ylä- ja alaosan sävyero ei asiakasta haitannut, tärkeintä oli, että vanha pitsi kuultaisi enemmän läpi. Päädyimme siis ensimmäisen kuvan ratkaisuun.




Vanha 40-luvulta peräisin oleva pitsi oli paikoin haurasta ja reikäistä, mutta löysin ehjät ja kestävät kohdat helposti yläosan olkaimettomaan osaan. Vain uusi pitsi jatkuu siis olalle ja hihoihin.


 

Sifonkihelmaan morsian toivoi poimutusta vyötärölle. Tein ensin kokeilun sopivasta poimutustiheydestä ylijäämäsifonkiin, ennen kuin uskalsin leikata helman lopullisesta kankaasta.


Muutoin puvun kaavoituksessa, leikkuussa ja ompelussa ei ollut mitään tavallisesta poikkeavaa.

Nyt puku odottaa sovitusvalmiina, mikä tarkoittaa sitä, että helma on lyhentämättä ja yläosan pitsit ovat viimeistelemättä. Tämän malliset puvut muotoilen aina vasta asiakkaan päällä, sillä pitsiä ei kannata moneen kertaan ommella ja purkaa. Monesti vartalo voi olla vähän toispuoleinen, ja toinen olkapää on esim. laukun kantamisesta tai urheiluharrastuksesta johtuen eri korkeudella. Myös kätisyys saattaa vaikuttaa hihan leveyteen, kun enemmän käytetty käsi on suurempi. Näin puvusta saadaan mahdollisimman istuva heti kerrasta ja asiakas pääsee vaikuttamaan vielä mm. pääntien muotoon ja hihan leveyteen.

Vyötärölle on suunnitteilla vielä jokin vyö, mutta tarkempaa tietoa siitä ei ole. Helman satiini on liian pehmeää vyöksi, joten harkitsemme sovituksessa, mikä olisi paras vaihtoehto.

Seuraavaksi palaammekin tämän puvun ääreen ensimmäisen sovituksen jälkeen.
Se onkin aina yhtä jännittävää! :)


1 kommentti:

Kiitokset kommentistasi! <3