Hääpuku maaliskuulle 2016. Osa 4: Nouto.

Keskiviikkona noudettiin tarkempaan seurantaan päässyt värillinen hääpuku.

Edelliset osa tästä postaussarjasta voit lukea täältä:

Ensimmäinen osa.

Toinen osa.

Kolmas osa. 

 

Puimme sifonkipuvun morsiamen päälle ja totesimme, että kaikki näyttää oikein hyvältä ja istuu kauniisti. Ainoastaan vyö ei ollut ihan oikeassa kohdassa, joten siirsin ohuet vyölenkit hiukan alemmas muutamassa minuutissa. Sovitimme puvun uudelleen ja kaikki oli kunnossa.

Pakkasin kevyen puvun muoviseen pukupussiin matkan ajaksi, jotta puku ei kastuisi sateen ropistessa ikkunan takana. Läpinäkyvän pussin päälle laitoin kankaisen pukupussin suojaamaan pukua katseilta, annoin antistaattisen suihkeen ja puvun käyttöohjeen mukaan.

Tästä puvusta oli lupa julkaista jo koko yläosa, joten näette tässä vaiheessa poikkeuksellisesti vähän enemmän. :) Sain nähdä myös isoäidin hääkuvan, jossa yläosan alla oleva pitsi oli koko puvussa.

 

Ihana morsian ja ihana tehdä vanhasta uutta ja tärkeää. <3

Hääpuku maaliskuulle 2016. Osa 3: Ensimmäinen sovitus.

Pitkästä aikaa jatkuu postaussarja Seuraa puvun matkaa. :) Lue edelliset jutut täältä:

Ensimmäinen osa.

Toinen osa.

Tämä morsian ei paljon stressaile, joten kun ilmoitin marraskuun alussa puvun olevan sovituskunnossa, hän ehdotti tammikuuta alustavasti sovitusajaksi. Tammikuun puolessa välissä aloin kysellä, että jokohan sovitettaisiin. Eilen koitti sitten se päivä kun puku vedettiin ensimmäistä kertaa päälle.

Sovitus oli siitä erilainen, että sulhanen oli mukana. Luulen, että se oli kolmas tai korkeintaan neljäs kerta koko Pukunin viiden vuoden aikana, kun asiakkaani tuleva mies on saanut/halunnut tulla katsomaan pukua sovitukseen. :)

Yläosan pitsit muotoiltiin morsiamen päällä ja helma lyhennettiin sopivaksi. Puku jätettiin takaa vain muutaman sentin pidemmäksi, joten varsinaista laahusta ei tullut. Värjäämäni pitsinauha valittiin viimeistelemään pääntien reunat ja sille katsottiin hyvä linja. Isompia korjauksia ei tullut, joten seuraavaksi vain teen puvun loppuun.

Puhuimme myös hiuskoristeesta, jota molemmat olivat vähän tahoillaan miettineet. Morsiamella oli pari kuvaa koristeen koosta ja mahdollisesta muodosta. Minä puolestani olin tehnyt pienen kokeilun pitsien käyttötavasta, joten suunnittelu olikin sillä selvä. Helmiä tai strasseja ei tähän koristeeseen haluttu, joten käytin kahden pukupitsin lisäksi pienenä lisänä vaaleaa pitsinauhaa.

Aina kun käsittelen puvussa ja hiuskoristeessa käytettyä tummempaa pitsiä, en voi olla ihmettelemättä kuinka se on voitu tehdä yli 70 vuotta sitten! Kaunista ja herkkää.

Tällaisia pieniä juttuja on kiva tehdä välillä pukujen ohella, toivottavasti morsian pitää lopputuloksesta. :)

Hääpuku maaliskuulle 2016. Osa 2: Materiaaleja ja puvun etenemistä.

Muistatteko vielä Seuraa puvun matkaa -toivepostaussarjan? Nyt projekti on edennyt suurin harppauksin eteenpäin.


Jos osa 1 on jäänyt lukematta, se löytyy täältä.

Kangaskansiosta löytyneet pitsi- ja sifonkikankaat saapuivat jo kesällä. Tilasin myös satiinikankaan, mutta sen sävy ei toiminut muiden materiaalien kanssa. Tällaisissa vähän haastavammissa kangasetsinnöissä laitan yleensä käsilaukkuuni väritilkun, jonka kanssa on helppo tarkistaa sävy yllättävämmissäkin paikoissa.

Heinäkuussa olimme perheen kanssa lomamatkalla Tallinnassa, ja kaupungissa kävellessä ohitimme kangaskaupan. Muistin etsinnässä olevan satiinin ja kävin kurkistamassa valikoiman. Ihana pehmeän laskeutuva satiini löytyi!

Vuorikankaan ja langat ostin Turusta ja vetoketju oli valmiiksi varastossa. Pääntien viimeistelyyn emme vielä tavatessa sopineet mitään lopullista ratkaisua. Tein värjäyskokeiluja pitsikankaaseen sopivalla pitsinauhalla, ja sain muutaman yrityksen jälkeen oikean sävyn. Ihan helposti se ei kuitenkaan käynyt. Alla olevassa kuvassa on samaa nauhaa värjättynä samalla kangasvärillä ja vieläpä samalla laimennussuhteella ja värjäysajalla. Vain värjäys- tai huuhteluveden lämpötila on vaihdellut. Aikamoisia eroja!

Tässä lopullinen värjäystulos pitsin kanssa. Katsotaan mihin ratkaisuun ensimmäisessä sovituksessa päädytään.

Viime kerralla kerroin, että isoäidin hääpuvun pitsien käyttötapa jäi vielä auki. Tavatessa juttelimme mahdollisuudesta leikata kuvioita irti ja ommella niitä uuden pitsin päälle. Se ei kuitenkaan kokeillessani näyttänyt hyvältä. Kuviot olivat liian pieniä, eikä niissä ollut tarpeeksi vaihtelevuutta. Tummempi väri näytti uuden pitsin päällä epämääräiseltä lialta, joten jätin pitsin käyttötavan hautumaan.

Kun tuli aika ottaa puku taas käsittelyyn, oli alitajunta tehnyt tehtävänsä, ja ehdotin asiakkaalle isoäidin pitsiä uuden pitsin alle. Lähetin vaihtoehtokuvia yhdellä ja kahdella pitsillä ja pitsien välissä olevan sifongin kanssa. Ylä- ja alaosan sävyero ei asiakasta haitannut, tärkeintä oli, että vanha pitsi kuultaisi enemmän läpi. Päädyimme siis ensimmäisen kuvan ratkaisuun.

Vanha 40-luvulta peräisin oleva pitsi oli paikoin haurasta ja reikäistä, mutta löysin ehjät ja kestävät kohdat helposti yläosan olkaimettomaan osaan. Vain uusi pitsi jatkuu siis olalle ja hihoihin.

 

Sifonkihelmaan morsian toivoi poimutusta vyötärölle. Tein ensin kokeilun sopivasta poimutustiheydestä ylijäämäsifonkiin, ennen kuin uskalsin leikata helman lopullisesta kankaasta.

Muutoin puvun kaavoituksessa, leikkuussa ja ompelussa ei ollut mitään tavallisesta poikkeavaa.

Nyt puku odottaa sovitusvalmiina, mikä tarkoittaa sitä, että helma on lyhentämättä ja yläosan pitsit ovat viimeistelemättä. Tämän malliset puvut muotoilen aina vasta asiakkaan päällä, sillä pitsiä ei kannata moneen kertaan ommella ja purkaa. Monesti vartalo voi olla vähän toispuoleinen, ja toinen olkapää on esim. laukun kantamisesta tai urheiluharrastuksesta johtuen eri korkeudella. Myös kätisyys saattaa vaikuttaa hihan leveyteen, kun enemmän käytetty käsi on suurempi. Näin puvusta saadaan mahdollisimman istuva heti kerrasta ja asiakas pääsee vaikuttamaan vielä mm. pääntien muotoon ja hihan leveyteen.

Vyötärölle on suunnitteilla vielä jokin vyö, mutta tarkempaa tietoa siitä ei ole. Helman satiini on liian pehmeää vyöksi, joten harkitsemme sovituksessa, mikä olisi paras vaihtoehto.

Seuraavaksi palaammekin tämän puvun ääreen ensimmäisen sovituksen jälkeen.
Se onkin aina yhtä jännittävää! :)

Hääpuku maaliskuulle 2016. Osa 1 - Ensimmäinen tapaaminen.

Nyt on vihdoin toivotun postaussarjan vuoro! Seuraamme siis yhden puvun matkaa tavallista tarkemmin aina suunnittelusta hääpäivään asti. Minulla on lupa kertoa puvusta ja sen yksityiskohdista jo nyt, joten voin paljastaa heti kankaat, toiveet ja aikataulun.


Sain ensimmäisen viestin ihanalta morsiamelta jo tammikuun alussa 2015, eli vähän yli vuosi ennen juhlapäivää. Hän sanoi seuranneensa Pukunin blogia lähes sen alkuajoista asti, ja kertoi tienneensä pitkään haluavansa ehdottomasti minun tekemän puvun!

Toiveissa oli rento ja huoleton puku, pitsiset puolipitkät hihat, kokonaan avoin selkä. Helmaan oli ajatuksissa tylliä, sifonkia tai muuta kevyen kuohkeaa. Tämän lisäksi morsian oli saanut isoäitinsä hääpuvun pitsit 40-luvun alusta! Ihan yksinään 70-vuotista haurasta pitsiä ei voi käyttää ratkeamisen pelossa, mutta koristeena jonkin toisen pitsin rinnalla.


Lauantaina tapasimme ja kaikki eteni oikein sujuvasti.

Juttelimme puvun mallista asiakkaan lähettämien inspiraatiokuvien pohjalta; mikä niissä miellytti, mikä taas ei ollut ihan oma juttu. Piirtelin samalla luonnosta ajatuksien pohjalta.

Seuraavaksi sovitimme kolmea erilaista mallipukua. Ensimmäisessä oli sifonkihelma, johon suunnittelimme lisäksi poimutusta vyötärölle ja mietimme sifongin määrää helmassa. Toisessa puvussa oli solisluut paljastava venepääntie ja puolipitkät hihat, kuten suunnitelmassammekin. Pitsin alla olevan olkaimettoman puvun pääntieksi päätettiin sydän. Mallipuvun pitsiselkä ulottui niskaan asti, joten taittelin pitsit neuloilla sivuun hahmottaaksemme paremmin avoimen selän ideaa. Kolmas puku poikkesi malliltaan aika paljonkin luonnoksesta, mutta siinä oli suunnilleen oikeaa väriä, beigeä. Sovittelun lopuksi otimme vielä mitat alusvaatteiden päältä.

Olin ollut etukäteen vähän huolissani sävytoiveesta (maitokahvia tai taupea) mutta sekin järjestyi helposti. Löysimme kangaskansiosta kauniin, vähän vaaleanpunaiseen taittavan sifongin ja siihen sointuvan mattapintaisen pitsin. Vielä jäi vähän auki, kuinka isoäidin pitsiä puvussa käytetään, mutta siihenkin ehtii löytyä hyvä ratkaisu.

Isoäidin pitsi. Kansiosta löytynyt uusi pitsi alakulmassa.

Uusi pitsi ja sifonki.

Enää tarvitaan pehmeää, laskeutuvaa satiinia tai muuta sopivaa materiaalia sifonkisen helman alle, lisäksi etsintälistalta löytyy vuorikankaat, vetoketju ja langat. Nyt ollaan kuitenkin jo pitkällä. :)

Jäähän seuraamaan puvun etenemistä.