Silti joka vuosi joku puku on syystä tai toisesta se oma lempilapsi. Joko morsian tekee kaikesta niin ihanaa, että pukukin tuntuu vielä rakkaammalta, tai sitten työssä on sopivasti haastetta. Haastetta niin, että sitä miettii ja työstää iltaisin mielessään, mutta ei kuitenkaan öisin. Tai sitten kaikki vaan onnistuu niin hyvin, ja malli on erityisen kaunis ja uuden näköinen.
Tämän vuoden lempilapsessa yhdistyvät nämä kaikki.
Pukua alettiin suunnitella tammikuussa Helsingin häämessuilla. Innostuin heti! Morsiamella oli selkeä kuva helmasta, mutta yläosa oli enemmän auki. Sain niin paljon inspiraatiota, että halusin tehdä useammankin yläosavaihtoehdon. Muutaman kuukauden päästä sovitimme neljää erilaista protoa, joista kaikista olisi voinut jalostaa oikean yläosan.
Morsian valitsi pitsisen mallin ja se oli omakin suosikkini (yllätys). Kangasvaihtoehtoja oli lopulta kaksi, joista valikoitui vähän rokimpi, tyttömäisen sijaan. Jatkoimme mallin hiomista sähköpostitse, sovituskuvia editoimalla ja varmistimme suunnitelmat vielä uudella protokappaleella.
Maanantaina sovitimme oikeista kankaista tehtyä pukua kaksi kertaa, ja tiistaina sulhanen kävi noutamassa viimeistellyn puvun kotiin.
Vaikka olin nostanut kameran valmiiksi sovitushuoneen pöydälle, en muistanut ottaa viimeisestä sovituksesta kuvia. Tässä kuitenkin Instagramissa ja täällä blogissakin jo jaetut pienet kurkistukset keskeneräisestä puvusta mallinuken päällä.
