Saara-Sofia Sirénin linnanjuhlapuku 2016!

Pukunin blogissa täyttyi linnanjuhlien aikaan suuri virstanpylväs, kun sivun katseluita tuli täyteen 500 000, eli puoli miljoonaa! Kiitos ihanat, uudet lukijat, alusta asti seuranneet ja kaikki siltä väliltä!


Vaikka edellisessä postauksessa jakamissani nettilinkeissä jo jotain selvisikin, ajattelin kertoa Saara-Sofia Sirénin puvun tarinasta ja vaiheista vähän tarkemmin.


Aloitimme linnanjuhlapuvun suunnittelun Saara-Sofian kanssa jo kesäkuussa. Toiveissa oli puku, jossa olisi V-pääntie, mahdollisesti avoin selkä ja laskeutuva helma. Väristä ja materiaaleista ei ollut vielä tarkempaa ajatusta. Tärkeintä kuitenkin oli, että puku heijastelisi Saara-Sofian arvoja ja että sillä olisi tarina. Teemoista esiin nousivat mm. kestävä kehitys, ympäristönsuojelu, Itämeri ja kierrätys.

Innostuin ajatuksesta, mutta en heti keksinyt, kuinka arvot parhaiten puvussa näkyisivät, joten jätin asian hautumaan. Viikon miettimisen jälkeen sain idean. Tein ensimmäisenä yrittäjävuotenani vuonna 2011 suunnistaja Anni-Maija Finckelle linnanjuhlapuvun. Puvussa oli monikerroksinen, turkoosin sävyjä toistava sifonkihelma ja riikinkukon sulilla koristeltu yläosa. Ensimmäinen linnanjuhlapukuni sai paljon huomiota mediassa ja blogeissa, enkä olisi voinut olla onnellisempi sen vastaanotosta. Pukuun sisältyi siis paljon tunnearvoa, ja se oli minulla edelleen tallessa. 

Ehdotin Saara-Sofialle, voisimmeko käyttää puvun helman sellaisenaan. Puvussa oli pieni laahus ja epäsymmetrisesti kerrostetun helman alta aaltoili vihertäviä vedenvärejä, joista tuli mieleen meri, Itämeri. Ympäristönsuojelua sivusi vanhan helman kierrättäminen, sillä puolet puvusta saataisiin uudelleen käyttöön. Raikas turkoosi värimaailma sopi myös Saara-Sofialle kauniisti.

Yläosaan halusin liikettä ja kiinnostavaa pintaa. Suunnittelin mallin Saara-Sofian alkuperäisten toiveiden mukaan ja päädyin koristelemaan pääntien erilaisilla sifonkilehdillä ja pitsillä. Osan koristeista tilasin valmiina, osan värjäsin ylijäämänauhoista ja pitseistä.

 

Olalle halusin volyymia, jota ei laskeutuvilla sifonkilehdillä saanut aikaan. Kysyin turkulaiselta hiuskoristeita valmistavan AINOn Sadulta, voisiko hän tehdä minulle vähän sifonkia jäykempiä lehtiä. Satu värjäsi antamieni väritilkkujen sävyyn sopivaa silkkiä ja muotoili niistä kolmiulotteisia lehtiä. Silkkilehdet toivat juuri kaivattua tukea ja nostoa olkapäille.

 

Saara-Sofian puheissa vilahtanut liukuvärjäyskin saatiin mukaan sifonkilehtien asettelulla, kun tummemmat lehdet vaihtuivat asteittain vaaleammiksi. Helman ja värjättyjen pitsien lisäksi kierrätysmateriaalia olivat pienet lasihelmet, joilla kiinnitin kangaslehdet puvun pääntielle. Helmet olivat peräisin helmikirjaillusta pitsistä, jota leikatessa helmiä purkaantui kankaasta. Olin säilyttänyt turkooseja helmiä jo vuosia ja ne olivat kuin tehty tähän tarkoitukseen.

Ensimmäisessä sovituksessa puku näytti jo lähes valmiilta ja se istui hyvin. Olat olivat aavistuksen leveät, joten kavensin niitä ja vähensin koristeita. Helman pituuskin näytti hyvältä, joten puku tarvitsi vain viimeistellä valmiiksi.

Tein pukuun sopivan yksinkertaisen laukun, jossa oli samanlaisia laskoksia kuin puvussa. 

Puku ja laukku valmiina.

Kuva / Jori Liimatainen, Turun Sanomat