Jos lähdetään ihan alusta, palataan kaksi kuukautta taaksepäin. Kuvausten idea syntyi 4. elokuuta, kun lähdimme Ainon Sadun kanssa "lounaalle". No se lounas venyi sitten kahdeksan tunnin mittaiseksi ja jossain välissä tuli inspiraatiokuvauksistakin puhetta. Siinä jokilaivalla istuessa päätimme ensimmäiseksi ketkä kuvaajat haluaisimme mukaan.
Jere Satamo oli itsestäänselvä valinta upeiden kuvien ja aiempien loistavien yhteistyökokemusten perusteella. Jeren kanssa on niin helppo toimia ennen kuvauksia, niiden aikana ja kuvausten jälkeen. On myös todella tärkeää, että luottamus pelaa. Kun kysyin Jereltä ehdotusta parhaasta kuvauspaikasta, sain hiukan haasteellisen vastauksen. Toiveena oli kuvata Kaarinan Kuusistossa Piispanlinnan raunioilla auringonnousun aikaan, mieluiten vieläpä aamusumussa. Kerron jo tässä vaiheessa, että vaikka sää oli erittäin hyvä kuvauksia ajatellen, kumpaakaan ei saatu. Auringonnousu jäi pilviverhon taa ja vaikka koko muun viikon oli ollut kauniita aamusumuja, niistä ei näkynyt kyllä vilaustakaan sunnuntaina.
Toinen kuvaaja oli kyllä ihan yhtä selvä valinta, vaikka en Petra Veikkolaa aiemmin tuntenutkaan. Aivan ihania kuvia olin ihastellut jo pitkään, mutta tapasimme ensimmäisen kerran vasta kuvauspaikalla. Myös Petralta löytyy huikean ammattitaidon lisäksi sellaista intohimoa työhön, että kuvaamista oli vaikea lopettaa, kun ympärillä oli niin paljon kaikkea kaunista. Petran ja Jeren tyyli poikkeavat selvästi toisistaan ja tämä oli nimenomaan tavoitteena; yksillä kuvauksilla kahdet erilaiset kuvat.
Seuraavaksi päätimme mallit. Modelpointin upea Mirka on ollut Pukunin mallina jo monta kertaa. Hänen mukaansa saaminen oli niin tärkeää, että päivämäärä valittiin Mirkan Milanon ja Pariisin työmatkojen väliin. Toiseksi malliksi halusin tammikuun häämessuilla tutuksi tulleen ihanan Wilman. Tytöt ovat samasta mallitoimistosta ja tuntevat toisensa, mikä oli myös suuri plussa yhteiskuvia ajatellen.
Kuvausten kukkia kysyin taitavalta Jannilta KukkaFiorista. Hän innostui heti ja lupasi lähteä mukaan. Kävin Turun Stockmannin alakerrassa olevassa liikkeessä katselemassa ideoita kukkiin, ja Janni ymmärsi heti mitä toivoin. Hänellä oli myös ehdottaa sellaisia kukkia, jotka ovat vielä Suomessa tuntemattomampia. Rakastuin täysin Jannin näyttämään blushing bride proteaan.
Suunnittelimme kuvauksiin myös inspiraatiokattausta kakkuineen. Ajatuksistamme tietämättä Petra ehdotti turkulaista herkkukeidasta Gaggui Kaffelaa, juuri samaa paikkaa, joka oli ykköstoiveenamme! Laitoinkin Jonnalle viestiä ja kysyin, olisiko mahdollista saada toiveiden mukaista kakkua, jossa olisi koristeena viikunaa ja boysenmarjaa. Jonnakin innostui välittömästi, ja halusi tulla Pukuniin suunnittelemaan tarkemmin. Jonnan ideoiden myötä suunnitelmat nousivat monta pykälää ylemmäksi ja yksi kakku laajeni kahdeksi kakuksi ja kolmeksi minikakuksi!
Kutsuja ja muita paperituotteita kysyin Makea Designin Janinalta. Olen seurannut hänen blogiaan jo vuosia ja olemme miettineet yhteistyötä jo aiemminkin, mutta nyt vasta tuli sopiva tilaisuus vastaan. Janina suunnitteli kauniin kutsun, menun ja paikkakortit. Jännityksellä odotin niitä kuvausviikolla painosta ja lähetys saapui juuri sopivasti torstaina. :)
Yhtenä tärkeänä tavoitteena oli kerätä yhteistyökumppaneita, jotka ovat suomalaisia, pieniä yrityksiä. Koruja miettiessäni pidin saman tavoitteen tarkasti mielessäni ja valitsin turkulaisen Aito Kultasepänverstaan. Mikä sopisikaan käsin tehtyjen pukujen kanssa niin upeasti kuin käsin tehty sormus? Kävin Käsityöläiskadulla olevassa liikkeessä valitsemassa morsiamen ja sulhasen vihkisormukset. Yksi sormus oli ylitse muiden. Syykin on aika selvä, sillä sormuksessa oli lähes karaatin kokoinen timantti! Kävin noutamassa upeuden torstaina, ja aika paljon jännitti kuljettaa se kaupungin läpi pienessä paperikassissa.
Tähän mennessä yhteistyöhön lähtivät siis kaikki ne parhaat ammattilaiset, jotka halusinkin!
Kampaajan ja meikkaajan löytäminen oli vähän hankalampaa. Koska kuvausajankohdaksi oli päätetty auringonnousu, piti meikkien ja kampausten olla valmiina jo klo 7, siis sunnuntaiaamuna! Kuten koko projektissa, halusin taitavien tekijöiden lisäksi ihania ihmisiä, joiden kanssa olisi mahtava tehdä töitä. Kysyin kahdesta turkulaisesta kampaamosta, mutta aikataulut eivät valitettavasti sopineet yksiin.
Mona's Daily Style -blogista tuttu Mona kävi miettimässä omaa hääpukuaan Pukunissa ja siinä jutellessa tuli puhetta myös kuvauksista. Ongelma oli ratkaistu kuin itsestään ja Mona lupasi tulla meikkaamaan mallit. Taas yksi superihana ihminen joukkoon mukaan! Mona sai vieläpä omana blogiyhteistyönään hommattua valtavasti uusia meikkejä, jotta saimme kaksi erilaista lookia malleille.
Siskoni Hanna Julku on toiselta koulutukseltaan kampaaja ja mietin häntä jo alussa loistavaksi vaihtoehdoksi mallien hiuksia laittamaan. Pitkä matka Tampereelta ja työvuorojen sovittaminen jarruttelivat vähän kysymistä, mutta nekään eivät olleet esteenä, kun Hannaa vihdoin pyysin. Tiesin, että saamme juuri oikeantyyliset, vähän huolettomat kampaukset Ainon hiuskoristeita täydentämään. Lauantai-iltana toimin koekaniinina ja kokeilimme kolme variaatiota letillisestä kampauksesta, joista viimeinen oli juuri oikea.
Perjantaina Jere kysyi, voisiko hänen kollegansa Niko Sieppi tulla videokuvaamaan kuvauksiin. Kun kuulin, että mukaan tulisi myös kopterikamera ilmakuvia varten, en tarvinnut enää muuta tietoa suostuakseni riemusta kiljuen! Nikosta tiesin siis etukäteen vain etunimen, mutta jo ne nopeat vilaukset mitä kuvauspaikalla pieneltä ruudulta näin, saivat ihon kananlihalle. En todellakaan malta odottaa, millainen videosta tulee.
Suurin kiitos tuesta, tsemppauksesta ja valtavasta avusta kuvausten suhteen kuuluu rakkaalle ystävälleni, Sadulle. Olemme tunteneet vasta vähän yli vuoden, mutta tuntuu kuin hän olisi ollut elämässäni aina. Kokosimme kaksi kuukautta ideoita ja rekvisiittaa, pallottelimme ajatuksilla satojen viestien verran, viimeisen kuukauden ajan lähes joka ilta. Satu teki yli kymmenen ihanaa hiuskoristetta kuvauksiin, suurin osa niistä on Ainon vuoden 2016 uutta mallistoa. Hän teki koko kattauksen Tuorlan kartanon paviljonkiin ja erilaisia asetelmia linnanraunioilla. Korvaamaton apu siis, jota ilman projekti olisi jäänyt puoleen.
Jeren ja Petran tuhansista kuvista on jo editoitu muutamia. Kuvia on kuitenkin tarkoitus julkaista myös muualla kuin täällä Pukunin pienessä blogissa, joten en voi paljastaa vielä kuin vain pari. Lupaan kyllä, että ehditte myöhemmin nähdä niitä lisää, lisää ja lisää. Ensimmäisessä kuvassa on se puku, jossa on yhteensä 53,5 metriä kangasta, kuutta erilaista.
Ensimmäinen kuva © Jere Satamo Photography
Palaan huomenna vielä itse kuvauspäivään ja paljastan toisenkin kuvan. :)
Tunnen oloni kyllä niin kiitolliseksi ja etuoikeutetuksi, että saan tehdä töitä näin upeiden ja taitavien ihmisten kanssa.
Kiitos. <3