Heräsin sunnuntaina klo 2.30 pirteänä ja innostuneena neljän tunnin unien jälkeen. Kello oli herättämässä vasta neljältä, joten ehdinkin toimittaa aamuaskareeni varsin rauhassa. Hannan kanssa lähdettiin ajamaan ensimmäiseksi Pukunille pukuja noutamaan. Kaupungissa monet vasta palailivat kotia kohti eväiden kera. Seuraavaksi napattiin kyytiin mallit ja suunnistettiin kohti Sadun kotia. Mona tuli paikalle samaan aikaan, vähän ennen kello viittä. :)
Aamu oli pimeä, mutta yllättävän lämmin. Klo 3.00 mittari näytti +8 astetta. Kuten joku sanoikin, ilmassa oli vähän joulun tunnelmaa, hääräystä, jännitystä ja hämärää.
Hanna aloitti Mirkan hiuksista ja Mona Wilman meikistä. Sadun kanssa käytiin vielä kerran inspiraatiokuvia läpi. Kaikki sujui hienosti ja aikataulussa. Myös Sadun mies, Teemu, oli lupautunut avuksi ja lähti pakettiauto täynnä tavaraa mukaamme. Seitsemältä kolmen auton letka lähti Turun keskustasta ajamaan kohti Kuusistoa.
Matkalla totesimme, että toivottua sumua ei näy, eikä auringonnousukaan taida lävistää paksua pilvimassaa. Toisaalta sadetta ei ainakaan oltu luvattu, eikä kirkas auringonpaistekaan ollut toivomuslistalla, joten olin oikein tyytyväinen aamun säätilaan.
Saavuimme kaikki aika samaan aikaan linnanraunioille, eli kuvaajat Petra, Jere ja Niko liittyivät seuraamme. Mallien vaatteita alettiin vaihtaa taivasalla, ja Mirka sai päälleen pitkähihaisen puvun pitkällä tyllilaahuksella. Mirka oli käynyt torstaina sovittamassa pukuja ja tein niihin pieniä väliaikaismuutoksia kuvauksia varten. Wilma puettiin kaksiosaiseen, lantiolta istuvaan kreppihelmaan ja pitsikoristeiseen yläosaan. Wilmalle en ollut sovittanut etukäteen mitään, mutta puku oli kuin hänelle tehty! Oikeastaan olihan se, mutta ilman mittoja.
Aluksi malleja kuvattiin yhdessä, mutta jonkin ajan päästä siirryttiin kuvaamaan yhdellä kuvaajalla yhtä mallia. Tämä tekeekin kuvien odottelusta erityisen jännittävää, sillä olin välillä pitkiä aikoja poissa toiselta kuvauspaikalta, enkä tiedä mitä on odotettavissa. Välillä vaihdettiin taas kuvaajaa ja Niko kuvasi videota vuoronperään molemmista malleista.
Kaikki sujui loistavasti. Wilma ja Mirka osasivat asiansa upeasti, kuvaajat kiipeilivät muureilla ja kyykkivät metsässä, kamerakopteri pörräsi ilmassa. Toisilla oli kylmä ja toisilla kuuma, mutta hyttystenkään ei annettu latistaa tunnelmaa.
Aikataulu vähän venyi, kun innostusta riitti, joten lähdimme kohti Tuorlan kartanoa jonkin verran myöhässä suunnitellusta. Tuorlassa meitä odottivat Jonnan aamulla tuomat upeat kakut! Pöytä kannettiin kauniiseen paviljonkiin ja Satu aloitti kattamisen Teemun avustuksella. Ihana Tuorlan henkilökunta oli varannut meille neuvotteluhuoneen pukeutumistilaksi ja tarjosi lämmintä juotavaa. Hanna ja Mona tarkistivat mallien meikit ja kampaukset, ja päälle vaihdettiin uudet puvut. Mirka sai ylleen sifonkihelman pitsiyläosalla ja Wilma puki uuden kaksiosaisen puvun, jonka helma oli lyhyt ja tyllinen.
Lähdimme vanhalle myllylle kuvaamaan. Vähän ajan päästä Wilmalle vaihdettiin samaan yläosaan kuuluva pidempi pitsikerroshelma, joka sopi hyvin myllyn kauniiseen ympäristöön. Mallit heittäytyivät tilanteeseen paremmin kuin olisin voinut toivoa, juoksivat paljain jaloin pitkin puutarhaa ja järjestelivät inspiraatiokattausta hyräillen. <3
Kun kello oli noin puoli kaksi aloimme olla valmiita. Rekvisiitat purettiin ja pakattiin autoihin. Kauniit kakut pilkottiin sydäntä raastaen rasioihin ja kukin sai sitä evääksi. Halausten jälkeen kymmenen hengen kuvausryhmä hajaantui Tampereelle, Helsinkiin ja Turkuun, mutta jo samana iltana viestittely kävi kuumana, kun ensimmäisiä kuvia päästiin fiilistelemään.
Toisessa julkaistavassa kuvassa on Wilma, Ainon hiuskoriste hiuksissaan ja Kukkafiorin kukat kädessään.
Kuva © Petra Veikkola Photography
