Puuterinvärinen pitsipuku ihanissa hääkuvissa.

Sitten siirrytään välillä kuvaustunnelmista hääkuviin!

Tämä puku on nähty blogissa jo aiemminkin, mutta olin niin onnellinen kun kuulin, että puku on päässyt ihan tositoimiinkin. Fiancéen kautta puvun ostanut morsian otti minuun yhteyttä häiden jälkeen ja kyseli pesetysohjeita. Sainkin hyvän mahdollisuuden toivoa hääkuvia julkaistavaksi tänne blogiin. Kuvaajana hääparilla oli ollut Tara Jaakkola, johon tutustuin tammikuun häämessuilla. Taran kuvia voit ihastella myös kesäkuisista hääkuvista.

Kiinnostuneille tiedoksi, että puku on myynnissä. :)

Kaikki kauniit kuvat © Tara Jaakkola

   

Ihan huikean kuvauspäivän tunnelmia, osa 2!

Ja tarina jatkuu...


Heräsin sunnuntaina klo 2.30 pirteänä ja innostuneena neljän tunnin unien jälkeen. Kello oli herättämässä vasta neljältä, joten ehdinkin toimittaa aamuaskareeni varsin rauhassa. Hannan kanssa lähdettiin ajamaan ensimmäiseksi Pukunille pukuja noutamaan. Kaupungissa monet vasta palailivat kotia kohti eväiden kera. Seuraavaksi napattiin kyytiin mallit ja suunnistettiin kohti Sadun kotia. Mona tuli paikalle samaan aikaan, vähän ennen kello viittä. :)

Aamu oli pimeä, mutta yllättävän lämmin. Klo 3.00 mittari näytti +8 astetta. Kuten joku sanoikin, ilmassa oli vähän joulun tunnelmaa, hääräystä, jännitystä ja hämärää.

Hanna aloitti Mirkan hiuksista ja Mona Wilman meikistä. Sadun kanssa käytiin vielä kerran inspiraatiokuvia läpi. Kaikki sujui hienosti ja aikataulussa. Myös Sadun mies, Teemu, oli lupautunut avuksi ja lähti pakettiauto täynnä tavaraa mukaamme. Seitsemältä kolmen auton letka lähti Turun keskustasta ajamaan kohti Kuusistoa.

Matkalla totesimme, että toivottua sumua ei näy, eikä auringonnousukaan taida lävistää paksua pilvimassaa. Toisaalta sadetta ei ainakaan oltu luvattu, eikä kirkas auringonpaistekaan ollut toivomuslistalla, joten olin oikein tyytyväinen aamun säätilaan.


Saavuimme kaikki aika samaan aikaan linnanraunioille, eli kuvaajat Petra, Jere ja Niko liittyivät seuraamme. Mallien vaatteita alettiin vaihtaa taivasalla, ja Mirka sai päälleen pitkähihaisen puvun pitkällä tyllilaahuksella. Mirka oli käynyt torstaina sovittamassa pukuja ja tein niihin pieniä väliaikaismuutoksia kuvauksia varten. Wilma puettiin kaksiosaiseen, lantiolta istuvaan kreppihelmaan ja pitsikoristeiseen yläosaan. Wilmalle en ollut sovittanut etukäteen mitään, mutta puku oli kuin hänelle tehty! Oikeastaan olihan se, mutta ilman mittoja.

Aluksi malleja kuvattiin yhdessä, mutta jonkin ajan päästä siirryttiin kuvaamaan yhdellä kuvaajalla yhtä mallia. Tämä tekeekin kuvien odottelusta erityisen jännittävää, sillä olin välillä pitkiä aikoja poissa toiselta kuvauspaikalta, enkä tiedä mitä on odotettavissa. Välillä vaihdettiin taas kuvaajaa ja Niko kuvasi videota vuoronperään molemmista malleista.

Kaikki sujui loistavasti. Wilma ja Mirka osasivat asiansa upeasti, kuvaajat kiipeilivät muureilla ja kyykkivät metsässä, kamerakopteri pörräsi ilmassa. Toisilla oli kylmä ja toisilla kuuma, mutta hyttystenkään ei annettu latistaa tunnelmaa.

Aikataulu vähän venyi, kun innostusta riitti, joten lähdimme kohti Tuorlan kartanoa jonkin verran myöhässä suunnitellusta. Tuorlassa meitä odottivat Jonnan aamulla tuomat upeat kakut! Pöytä kannettiin kauniiseen paviljonkiin ja Satu aloitti kattamisen Teemun avustuksella. Ihana Tuorlan henkilökunta oli varannut meille neuvotteluhuoneen pukeutumistilaksi ja tarjosi lämmintä juotavaa. Hanna ja Mona tarkistivat mallien meikit ja kampaukset, ja päälle vaihdettiin uudet puvut. Mirka sai ylleen sifonkihelman pitsiyläosalla ja Wilma puki uuden kaksiosaisen puvun, jonka helma oli lyhyt ja tyllinen. 

Lähdimme vanhalle myllylle kuvaamaan. Vähän ajan päästä Wilmalle vaihdettiin samaan yläosaan kuuluva pidempi pitsikerroshelma, joka sopi hyvin myllyn kauniiseen ympäristöön. Mallit heittäytyivät tilanteeseen paremmin kuin olisin voinut toivoa, juoksivat paljain jaloin pitkin puutarhaa ja järjestelivät inspiraatiokattausta hyräillen. <3

Kun kello oli noin puoli kaksi aloimme olla valmiita. Rekvisiitat purettiin ja pakattiin autoihin. Kauniit kakut pilkottiin sydäntä raastaen rasioihin ja kukin sai sitä evääksi. Halausten jälkeen kymmenen hengen kuvausryhmä hajaantui Tampereelle, Helsinkiin ja Turkuun, mutta jo samana iltana viestittely kävi kuumana, kun ensimmäisiä kuvia päästiin fiilistelemään.


Toisessa julkaistavassa kuvassa on Wilma, Ainon hiuskoriste hiuksissaan ja Kukkafiorin kukat kädessään.

Kuva © Petra Veikkola Photography

Ihan huikean kuvauspäivän tunnelmia, osa 1!

Eilisen kooman jälkeen nyt ollaan taas työpaikalla ja on aika palata sunnuntain kuvauksiin. Koska asiaa on niin valtavasti, jaan postauksen kahteen pitkään osaan. :)

Jos lähdetään ihan alusta, palataan kaksi kuukautta taaksepäin. Kuvausten idea syntyi 4. elokuuta, kun lähdimme Ainon Sadun kanssa "lounaalle".  No se lounas venyi sitten kahdeksan tunnin mittaiseksi ja jossain välissä tuli inspiraatiokuvauksistakin puhetta. Siinä jokilaivalla istuessa päätimme ensimmäiseksi ketkä kuvaajat haluaisimme mukaan.

Jere Satamo oli itsestäänselvä valinta upeiden kuvien ja aiempien loistavien yhteistyökokemusten perusteella. Jeren kanssa on niin helppo toimia ennen kuvauksia, niiden aikana ja kuvausten jälkeen. On myös todella tärkeää, että luottamus pelaa. Kun kysyin Jereltä ehdotusta parhaasta kuvauspaikasta, sain hiukan haasteellisen vastauksen. Toiveena oli kuvata Kaarinan Kuusistossa Piispanlinnan raunioilla auringonnousun aikaan, mieluiten vieläpä aamusumussa. Kerron jo tässä vaiheessa, että vaikka sää oli erittäin hyvä kuvauksia ajatellen, kumpaakaan ei saatu. Auringonnousu jäi pilviverhon taa ja vaikka koko muun viikon oli ollut kauniita aamusumuja, niistä ei näkynyt kyllä vilaustakaan sunnuntaina.

Toinen kuvaaja oli kyllä ihan yhtä selvä valinta, vaikka en Petra Veikkolaa aiemmin tuntenutkaan. Aivan ihania kuvia olin ihastellut jo pitkään, mutta tapasimme ensimmäisen kerran vasta kuvauspaikalla. Myös Petralta löytyy huikean ammattitaidon lisäksi sellaista intohimoa työhön, että kuvaamista oli vaikea lopettaa, kun ympärillä oli niin paljon kaikkea kaunista. Petran ja Jeren tyyli poikkeavat selvästi toisistaan ja tämä oli nimenomaan tavoitteena; yksillä kuvauksilla kahdet erilaiset kuvat.

Seuraavaksi päätimme mallit. Modelpointin upea Mirka on ollut Pukunin mallina jo monta kertaa. Hänen mukaansa saaminen oli niin tärkeää, että päivämäärä valittiin Mirkan Milanon ja Pariisin työmatkojen väliin. Toiseksi malliksi halusin tammikuun häämessuilla tutuksi tulleen ihanan Wilman. Tytöt ovat samasta mallitoimistosta ja tuntevat toisensa, mikä oli myös suuri plussa yhteiskuvia ajatellen.

Kuvausten kukkia kysyin taitavalta Jannilta KukkaFiorista. Hän innostui heti ja lupasi lähteä mukaan. Kävin Turun Stockmannin alakerrassa olevassa liikkeessä katselemassa ideoita kukkiin, ja Janni ymmärsi heti mitä toivoin. Hänellä oli myös ehdottaa sellaisia kukkia, jotka ovat vielä Suomessa tuntemattomampia. Rakastuin täysin Jannin näyttämään blushing bride proteaan.

Suunnittelimme kuvauksiin myös inspiraatiokattausta kakkuineen. Ajatuksistamme tietämättä Petra ehdotti turkulaista herkkukeidasta Gaggui Kaffelaa, juuri samaa paikkaa, joka oli ykköstoiveenamme! Laitoinkin Jonnalle viestiä ja kysyin, olisiko mahdollista saada toiveiden mukaista kakkua, jossa olisi koristeena viikunaa ja boysenmarjaa. Jonnakin innostui välittömästi, ja halusi tulla Pukuniin suunnittelemaan tarkemmin. Jonnan ideoiden myötä suunnitelmat nousivat monta pykälää ylemmäksi ja yksi kakku laajeni kahdeksi kakuksi ja kolmeksi minikakuksi!

Kutsuja ja muita paperituotteita kysyin Makea Designin Janinalta. Olen seurannut hänen blogiaan jo vuosia ja olemme miettineet yhteistyötä jo aiemminkin, mutta nyt vasta tuli sopiva tilaisuus vastaan. Janina suunnitteli kauniin kutsun, menun ja paikkakortit. Jännityksellä odotin niitä kuvausviikolla painosta ja lähetys saapui juuri sopivasti torstaina. :)

Yhtenä tärkeänä tavoitteena oli kerätä yhteistyökumppaneita, jotka ovat suomalaisia, pieniä yrityksiä. Koruja miettiessäni pidin saman tavoitteen tarkasti mielessäni ja valitsin turkulaisen Aito Kultasepänverstaan. Mikä sopisikaan käsin tehtyjen pukujen kanssa niin upeasti kuin käsin tehty sormus? Kävin Käsityöläiskadulla olevassa liikkeessä valitsemassa morsiamen ja sulhasen vihkisormukset. Yksi sormus oli ylitse muiden. Syykin on aika selvä, sillä sormuksessa oli lähes karaatin kokoinen timantti! Kävin noutamassa upeuden torstaina, ja aika paljon jännitti kuljettaa se kaupungin läpi pienessä paperikassissa.

Tähän mennessä yhteistyöhön lähtivät siis kaikki ne parhaat ammattilaiset, jotka halusinkin!

Kampaajan ja meikkaajan löytäminen oli vähän hankalampaa. Koska kuvausajankohdaksi oli päätetty auringonnousu, piti meikkien ja kampausten olla valmiina jo klo 7, siis sunnuntaiaamuna! Kuten koko projektissa, halusin taitavien tekijöiden lisäksi ihania ihmisiä, joiden kanssa olisi mahtava tehdä töitä. Kysyin kahdesta turkulaisesta kampaamosta, mutta aikataulut eivät valitettavasti sopineet yksiin.

Mona's Daily Style -blogista tuttu Mona kävi miettimässä omaa hääpukuaan Pukunissa ja siinä jutellessa tuli puhetta myös kuvauksista. Ongelma oli ratkaistu kuin itsestään ja Mona lupasi tulla meikkaamaan mallit. Taas yksi superihana ihminen joukkoon mukaan! Mona sai vieläpä omana blogiyhteistyönään hommattua valtavasti uusia meikkejä, jotta saimme kaksi erilaista lookia malleille.

Siskoni Hanna Julku on toiselta koulutukseltaan kampaaja ja mietin häntä jo alussa loistavaksi vaihtoehdoksi mallien hiuksia laittamaan. Pitkä matka Tampereelta ja työvuorojen sovittaminen jarruttelivat vähän kysymistä, mutta nekään eivät olleet esteenä, kun Hannaa vihdoin pyysin. Tiesin, että saamme juuri oikeantyyliset, vähän huolettomat kampaukset Ainon hiuskoristeita täydentämään. Lauantai-iltana toimin koekaniinina ja kokeilimme kolme variaatiota letillisestä kampauksesta, joista viimeinen oli juuri oikea.

Perjantaina Jere kysyi, voisiko hänen kollegansa Niko Sieppi tulla videokuvaamaan kuvauksiin. Kun kuulin, että mukaan tulisi myös kopterikamera ilmakuvia varten, en tarvinnut enää muuta tietoa suostuakseni riemusta kiljuen! Nikosta tiesin siis etukäteen vain etunimen, mutta jo ne nopeat vilaukset mitä kuvauspaikalla pieneltä ruudulta näin, saivat ihon kananlihalle. En todellakaan malta odottaa, millainen videosta tulee.


Suurin kiitos tuesta, tsemppauksesta ja valtavasta avusta kuvausten suhteen kuuluu rakkaalle ystävälleni, Sadulle. Olemme tunteneet vasta vähän yli vuoden, mutta tuntuu kuin hän olisi ollut elämässäni aina. Kokosimme kaksi kuukautta ideoita ja rekvisiittaa, pallottelimme ajatuksilla satojen viestien verran, viimeisen kuukauden ajan lähes joka ilta. Satu teki yli kymmenen ihanaa hiuskoristetta kuvauksiin, suurin osa niistä on Ainon vuoden 2016 uutta mallistoa. Hän teki koko kattauksen Tuorlan kartanon paviljonkiin ja erilaisia asetelmia linnanraunioilla. Korvaamaton apu siis, jota ilman projekti olisi jäänyt puoleen.


Jeren ja Petran tuhansista kuvista on jo editoitu muutamia. Kuvia on kuitenkin tarkoitus julkaista myös muualla kuin täällä Pukunin pienessä blogissa, joten en voi paljastaa vielä kuin vain pari. Lupaan kyllä, että ehditte myöhemmin nähdä niitä lisää, lisää ja lisää. Ensimmäisessä kuvassa on se puku, jossa on yhteensä 53,5 metriä kangasta, kuutta erilaista.

Ensimmäinen kuva © Jere Satamo Photography

Palaan huomenna vielä itse kuvauspäivään ja paljastan toisenkin kuvan. :)

Tunnen oloni kyllä niin kiitolliseksi ja etuoikeutetuksi, että saan tehdä töitä näin upeiden ja taitavien ihmisten kanssa.

Kiitos. <3